Vappuaatto ruusupuistossa

 Vihdoinkin, paluu perinteisiin

Karhu lakitettuna Annanpuistossa

Kahden vuoden tauon jälkeen vappuaatton perinteet toteutuivat Kellokoskella. Kokoonnuimme kellokoskelaisten yhdistysten voimin Annanpuistoon, jota me paikalliset kutsumme yleisesti ruusupuistoksi siellä olevien moninaisten ruusulajikkeiden vuoksi. 

Tilaisuuden organisoi Me kellokoskelaiset ry ja mukana oli paikallisista yhdistyksistä mm. Martat, partiolaiset ja Lions Club Kellokoski/Annat.

Sää oli hiukan kolea ja pilvinen, mutta tunnelma lämmin ja iloinen.

Partiolaiset nostivat perinteiseen tapaan suomen lipun salkoon ja yhdessä lauloimme maamme laulun. 

Lippu nousi salkoon arvokkaasti partiolaisten toimesta

Tarjolla oli tietysti myös vappuun kuuluvia herkkuja. Martat myivät simaa ja munkkeja. Me kellokoskelaiset ry tarjosi grillimakkaroita. Annoilla on tapana yllättää paikalla olevat lapset ja tänä vuonna jaoimme kaikille lapsille suklaasuukkoja ja vappuhuiskat.

Annat kukittivat myös Anna Pakalénin patsaan. Yhdistyksemme nimi onkin valittu juuri karismaattisen Annan mukaan. Puiston keskellä sijaitseva patsas on Kellokosken mielisairaalan maineikkaan ylihoitaja Anna Pakalénin näköispatsas. Patsaan on valmistanut latvialainen Oskars Mikans 1998. 

Tänä vappuna patsas kukitettiin keväisellä ruusukimpulla

Täällä Kellokoskella tunnetaan hyvin sairaalan historia, mutta niille lukijoille, jotka ette tunne asiaa kirjoitan lyhyesti oman aikansa merkittävästä uudistajasta ja tarmokkaasta ylihoitaja Anna Pakalénista.

Anna Salome Pakalén (27.2.1891-31.3.1974) on tunnettu pitkästä ja uhrautuvasta työurastaan Kellokosken sairaalassa. Hänen päättäväisen toimintansa ansiosta sairaalaan tehtiin merkittäviä parannuksia potilaiden oloihin ja viihtyisyyteen. 

Anna valmistui sairaanhoitajaksi Marian sairaalasta Helsingistä vuonna 1918. Hänen ensimmäinen työpaikkansa oli Nikkilän mielisairaalan osastonhoitajana. Työn Kellokosken mielisairaalassa hän aloitti vuonna 1931. Tuohon aikaan mielisairaaloita kutsuttiin "houruinhoitoloiksi" ja olot potilailla olivat varsin karut. Anna aloitti olojen parannuksen perusasioista. Potilaiden vaatehuoltoa parannettiin, samoin pesutiloja. Aikaa myöden jokainen potilas sai oman sängyn ja yökaapin sekä suljettavan lipaston. Sairaalaan hankittiin kunnolliset ruokailuvälineet, posliinilautasia ja kahvikuppeja.

Anna uskoi, että viihtyisä ympäristö ja yksilöä kunnioittava kohtelu edistää hoitoprosessia. Ruokasaleihin hankittiin talonpoikaiset kalusteet ja päivähuoneisiin radiokaiuttimet. Osastojen viihtyisyyttä parannettiin hankkimalla verhoja, ryijyjä, ja taideteoksia.

Ylilääkäri Aarne Soininen ja Anna etsivät muualta Euroopasta uusia toimintamalleja. Glütersloh´n sairaalan käytännöstä inspiroituneena aloitettiin myös Kellokoskella työmuodot, jossa potilaita aktivoitiin työskentelyyn erilaisissa tehtävissä. Tuohon aikaan työtehtäviä riitti erilaisista maatilan töistä, laajan puutarhan hoitoon, käsitöihin, taiteen tekemiseen jne. Kävipä osa potilaista myös kylän tiloilla työssä.

Merkittäviä Annan toimeenpanemia uudistuksia oli aiemmin käytössä olleiden pakkopaitojen polttaminen. Sairaalaa ympäröivä aita purettiin ja Anna julisti, että koko Kellokoski on potilaiden ulkoilualuetta!

Lisää Anna Pakaléniin voit tutustumalla esim. VirtuaaliTuusulan sivuilta https://www.virtuaalituusula.fi>kohde>Annanpuisto ja rosarium. Lisäksi Yle Areenassa on katsottavissa kiinnostava dokumentti Hulluus kylässä - tarina Kellokosken sairaalasta ja ainutlaatuisesta yhteisöstä. Suosittelen lämpimästi!

Lions Club Kellokoski/Annojen jäseniä patsasta kukittamassa

Yleisöä odottamassa lipunnostoa

 Näiden vapputunnelmien myötä, oikein hyvää kevään jatkoa kaikille!

 

Kuvat: Kirsi Suikkanen, Eeva Lassander ja Arja Taipale