Harvinainen tilaisuus tutustua Kellokosken sairaalamuseoon

Tuu museoon-viikot Tuusulassa 

Kellokosken sairaalamuseo sijaitsee viehättävässä puurakennuksessa.

 

Teksti ja kuvat Eeva Lassander

Tuusulassa  vietetään 18.-30.7. Tuu museoon-viikkoja, jolloin usealla museolla on tavallista laajemmat aukioloajat ja pääsee tutustumaan myös pieniin paikallishistorian eri aiheita esitteleviin kohteisiin, jotka ovat normaalisti avoinna harvemmin. 

Lähdin siis Kellokosken sairaalamuseoon, onhan klubimme nimetty sairaalan legendaarisen ylihoitaja Anna Pakalénin mukaan. Museo sijaitsee sairaala-alueella pienessä viehättävän näköisessä sinisessä puurakennuksessa. Esillä on esineistöä sairaalan arjesta, vaatteita ja potilaiden käsitöitä. Lisäksi mm. lobotomiassa ja shokkihoidossa käytettyjä välineitä. Mikään kauhukammio museo ei ole, mutta antaa kuvan miten hoitomuodot ja käsitys mielen sairauksista on vuosikymmenien saatossa muuttunut. 

Tietysti museossa on myös oma nurkkauksensa Kellokosken prinsessalle. Esittelyn mukaan  ”Kellokosken Prinsessa syntyi Buckinghamin palatsissa Englannissa. Kun prinsessavauva nukkui palatsin parvekkeella, sieppasi Aarnikotka sen, ja lennätti Suomen Lappiin. Lapissa neito varttui, kunnes lähti ja saapui hallitsemaan valtakuntaansa Kellokoskea.” Anna Lappalaisen tarinaan voi tutustua esimerkiksi katsomalla Prinsessa elokuva vuodelta 2010.

Kuvia "Prinsessasta" ja hänen valmistamia käsitöitä.

Museon aukioloaikoina voi osallistua myös klo 13.00 alkavalle kävelykierrokselle. Pihalle olikin kerääntynyt parisenkymmentä osallistujaa. Kävelimme puiston halki vaaleanpunaiselle renessanssityyliä jäljittelevälle Kellokosken kartanon päärakennukselle. Se valmistui 1889 kartanon silloisen omistajan Konni Zilliacuksen rakennuttamana. Rakennustyöt ja kartanonherran muut rahaa vaativat harrastukset johtivat kuitenkin konkurssiin ja vajaa vuosi mahtavien vihkiäisjuhlien jälkeen herra pakeni velkojaan Amerikkaan ja jätti vaimonsa ja lapsensa Suomeen. Kymmenisen vuotta Louise rouva onnistui pitämään kartanon sukunsa avustuksella. Sen jälkeen ratsumestari Mellinin lyhyen kauden jälkeen kartano päätyi Suomen valtiolle. Maat käytettiin asutustarkoituksiin  ja kartanon päärakennuksesta tuli 1915 mielisairaala. Tänään koko sairaalan kompleksi kuuluu HUSille ja on myynnissä.

Kellokosken kartanon päärakennus.

Päärakennuksessa on 13.8. asti Pääääni!-näyttely esittäen Moniääniset taiteilijat-kollektiivin taidetta. Esillä on maalaustaidetta, performansseja, grafiikkaa, videotaidetta ja installaatioita. 

Näyttelyyn tutustumisen jälkeen suuntasimme kohti sairaalan ruumishuonetta ja kappelia. Ehkä ihmetystä herättää, miksi mielisairaalalla on oma ruumishuone. Sairaalan periaate oli, että potilaat, joita tuli eri puolilta maata, lähetettiin haudattaviksi omille kotiseudulleen. Saattoi kestää jonkin aikaa, ennen kuin kauempana asuvat omaiset pystyivät järjestämään vainajan siirron.  Ruumishuoneen päällä on sievä, pieni Salomen kappeli. Kappeli on nimetty ylihoitaja Anna Salome Pakalénin mukaan. Kappeli on nykyään valitettavan vähällä käytöllä. Viimeksi siellä on pidetty sairaalakoulun oppilaiden konfirmaatiotilaisuuksia, mutta siinä olisi uusi kohde Tuusulalle markkinoida sitä vaikka pienimuotoisiin häihin.

Salomen kappeli on nykyisin harvoin käytössä. 

Kellokosken sairaala on ollut vuosikymmenien ajan olennainen osa Kellokoskea. Suosittelen lämpimästi käyntiä museossa. 

Salomen kappeli kuvattuna ulkoa.

Museoterveisin Eeva Lassander