Tarjan kliivia kukkii jälleen
"Keski-ikäisen" kliivian tarina
Tarjan kliivia kasvatti tänä vuonna kaksi kukkavartta. |
Tarjan kertomuksesta ilmenee, että alku ei ollut helppoa 1980 luvun lopulla saadun pienen kliivian taimen kanssa. Kasvi ei nimittäin kukkinut vuosiin ja ainakin minä olisin jo luovuttanut, mutta Tarja hoiti sitä sinnikkäästi. Sinnikkyys palkittiin ja nyt kasvi kukkii jopa kaksi kertaa vuodessa.
Keski-Uusimaassa 2022/6 julkaistu tarina:
35-vuotias kliivia ilahduttaa kukkimalla parhaimmillaan kaksi kertaa vuodessa
Sain oranssikukkaisen kliivian 1980-luvun lopulla nykyisin jo edesmenneeltä kälyltäni. Kasvissa oli silloin muutamia pieniä vaaksan mittaisia kapeita lehtiä.
Olohuoneen kukkalaudalla se mietti monta vuotta, minkälaiseen paikkaan on joutunut ja voiko tänne mitenkään kotiutua. Vaikutti siltä, että se ei osannut päättää kasvaako vai kuihtuuko. Lehdet olivat vihreät ja hyvinvoivan näköiset, mutta eivät kasvaneet isommiksi. Jälkeenpäin olen ymmärtänyt, että se kasvattikin juuriaan. Juttelin sille ja sanoin, että mieti nyt rauhassa kasvatko vai kuoletko, jaksan kyllä odottaa mitä päätät! Sitkeästi hoidin ja kastelin sitä parhaani mukaan. Usean vuoden jälkeen kliivia alkoi vahvistua ja kotiutua meille. Se kukkii yleensä kaksi kertaa vuodessa, vuodenvaihteessa ja toisen kerran loppukeväällä. Kukkavanoja kasvaa usein kaksi ja joskus kolmekin.
Kliiviani viihtyy vähän ahtaassa ruukussa ja siksi olen vaihtanut ruukkua melko harvoin. Se tarvitsee valoa, mutta ei siedä kuumaa eikä suoraa auringon paahdetta. Olen käyttänyt viime vuosina altakasteluruukkua, ja se pitää siitäkin, että ”unohdan” välillä kastella. Nykyisin se viettää talvet viileässä huoneessa. Kliivia on vuosien aikana tehnyt paljon ”poikasia” eli kasvattanut sivuversoja. Jakamisen jälkeen on usein kestänyt pari vuotta, ennen kun se on taas kukkinut uudelleen.
Kun olen vaihtanut ruukkua ja rikkonut juuripaakkua, olen antanut ”poikasia” ystäville ja sukulaisille. Tänä talvena yksi ”poikanen” on kukkinut Haarajoella ja toinen Espoossa ja kolmas meillä kotona.
Kliivia on muuttanut meidän mukana neljä kertaa. Neljä vuotta sitten kesällä ennen muuttoa, hajotin ison juuripaakun ja vaihdoin sen uuteen ruukkuun. Se ”loukkaantui” muutosta tosi pahasti, eikä oikein sopeutunut uuteen paikkaan, joka saattoi olla liian aurinkoinen. Lehtivanoihin tuli laikkuja ja kärjet alkoivat kuivua. Sain sen kuitenkin elvytettyä, kun siirsin sen ulos varjoon ja suihkutin usein vedellä.
Viimeisen, 1 ½ vuotta sitten tapahtuneen muuton jälkeen se on kotiutunut uuteen taloon ja voi oikein hyvin. Tänä vuonna kukinnasta on nautittu jo kaksi kertaa!
Kun juttelen ja hoidan kliiviaani, se palauttaa aina mieleeni tärkeän ja ihanan ihmisen, jolta olen sen aikanaan saanut ja näin hän kulkee edelleen mukana muistoissani.
5.4.2022 Tarja Hanhilahti
Tänä vuonna kliivia alkoi kukkia tammikuun puolivälissä. |
Keltaiset kukkavarret kehittyvät kukiksi noin kuukaudessa. |
Vaikka kliivia on suhteellisen vaativa kasvi ja sen olisi hyvä saada olla talvella hieman viileämmässä ja vähällä kastelulla, palkitsee näyttävä kukinta kaiken vaivannäön. Suosittelen kokeilemaan, kehottaa Tarja!
Kommentit
Lähetä kommentti
Kirjoita tähän kommenttisi. Annat ottavat mielellään vastaan palautetta ja ideoita, jotta voimme toimia tehokkaammin ja palvella entistä paremmin alueellamme.