Paras päivä alkaa avantouinnilla

Harrastuksena talviuinti

Teksti Tuula Hallia

Kuvat Armi Viinanen ja Tuula Hallia

WhatsApp kilahtaa aamulla. Hienoa, Armi vahvistaa, että tänäänkin mennään yhdessä uimaan joelle. Pakkaan reppuun uimapuvun, pyyhkeen, kylpytakin sekä tossut ja käsineet avantouintia varten. Ja menoksi. Kävelen tarkoituksella noin kilometrin matkan kotoa joelle, jotta saan lämmiteltyä aamukankeita jäseniäni. 

Avannosta noustessa olo on pirteä.

Sieltä kontti jo häämöttääkin talvisella Kellokosken uimarannalla. Olen kiitollinen Tuusulan kunnalle, joka on toimittanut lämpimän kontin ja antanut pääsykoodin sinne, sekä Kellokosken Alku ry:n talviuintijaostolle, joka huolehtii vapaaehtoisvoimin mm kontin siisteydestä.  

Aloitimme Armin kanssa talviuintiin totuttelun marraskuussa, jolloin ei vielä ollut jäätä joessa. Sen jälkeen olemme käyneet joella 2-3 kertaa viikossa. Ensimmäiset kerrat tuntuivat kylmimmiltä, vaikka avantoa ei vielä ollut ja ilman lämpötilakin oli vielä plussalla. Aivan paukkupakkasilla emme ole avannossa käyneet, mutta mitä kylmemmäksi sää on tullut, sitä paremmalta on olo tuntunut uinnin jälkeen.

Talviuintipaikka marraskuussa, kun vedessä oli vain riitettä. 

Puhutaan paljon talviuinnin turvallisuudesta. Minulle turvallisuutta tuo se, että käyn aina avannossa yhdessä kaverin kanssa. Talviuintia varten olen hankkinut neopreenijalkineet sekä neopreenikäsineet. Ne auttavat pitämään huolta jalkojen sekä käsien ääreisverenkierrosta. Lisäksi menen aina avantoon pipo päässä. Lämmin kylpytakki suojaa hyvin matkalla laiturille sekä sieltä konttiin uinnin jälkeen. Saman asian ajaisi varmasti iso kylpypyyhe. Laiturille on asennettu sininen lämpömatto ja avannossa pulputtaa pumppu, joka pitää avannon sulana säällä kuin säällä.

Nyt tulee paras hetki. Riisun kylpytakin laiturille ja pulahdan portaita pitkin avantoon. Hengitän rauhallisesti ja aloitan ne muutamat vedot, mitä avannossa pystyy uimaan. Uintimatka ei siis ole pitkä eikä aikaa kulu avannossa montaa minuuttia ennen kuin nousen takaisin portaita pitkin laiturille. Ihmeellistä, että vesi avannossa ei tunnu kylmältä. Kylmyys iskee ainoastaan hetkellisesti kun nousen pois vedestä. Jäsenissä tuntuu pientä nipistelyä, joka menee nopeasti ohi, ja jäljelle jää vain ihanan pirteä ja hyvä olo. Aamulla kankeille tuntuneet jalat sekä selän kolotukset ovat poissa.

Pukeutumistilana toimii lämmitetty kontti.

Puheen sorina kontissa on kova, silloin kun meitä naisia on siellä enemmän. Iloisia ja välittömiä ihmisiä, joiden kanssa on kiva jutella muustakin kuin talviuinnista. Samaa yhteisöllisyyttä olen havainnut muissakin talviuintipaikoissa, joissa olen vieraillut. Ehkä se on tämä eksoottinen harrastus, joka kokoaa yhteen samanhenkisiä ihmisiä. Sen tiedän, että avantoon tullaan taas Armin kanssa parin päivän päästä. Päivä kun ei voi paremmin alkaa kuin käymällä avannossa.

Tuula ja Armi,

Lions Club Kellokoski / Annojen talviuimarit